Kiinnostuin itse kantoliinailusta jo esikoiseni vauva-aikana v.2007, mutta silloin kantamiseni rajoittui vain satunnaiseen kantorepun ja trikooliinan käyttöön. Kuopuksen syntyessä syksyllä 2010, havahduin uudestaan kantoliinailun maailmaan. Ostin ensimmäisen kudottuni kuopuksen ollessa parin kuukauden ikäinen ja siitä se sitten lähti. Huomasin miten kätevä kantoliina oli, kun touhusin esikoiseni kanssa, vauvan olessa samalla lähelläni liinassa. Kotityötkin hoituivat helposti kun kädet jäivät vapaaksi. Kantoliina oli minulle korvaamaton apu arjessa.
Ulkoilessanikin huomasin pääseväni paikkoihin minne vaunujen kanssa ei ollut asiaa. Metsäretketkin onnistuivat vauva liinassa!
Nykyään kuopukseni ollessa 2-vuotias, on kantaminen jo vähentynyt, mutta edelleen kannan häntä liinassa lähes joka päivä ainakin hetken. Taapero kuitenkin haluaa jo edetä omin jaloin, mutta liinaan tullaan silti tankkaamaan läheisyyttä silloin tällöin.
Liinailusta on tullut minulle rakas harrastus, jonka takia haluan jakaa ergonomisen kantamisen iloa muillekkin. Pyrin myös rohkaisemaan muita ainakin kokeilemaan kantamista, jotta he voisivat nähdä onko kantamisesta apua heidänkin arjessa.
Toimin myös kantoliinatukihenkilönä, ja neuvon parhaani mukaan liinailun alkuun ja eri sidontojen kanssa. Rohkeasti vain ottamaan yhteyttä ja nykimään hiasta! :)
Terveisin Heidi
ylivieskanliinalainaamo@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti